|
Syyskuu 2003
Paljon
on tapahtunut elämäni aikana, mutta NYT jotain sellaista mitä ei
koskaan ennen. Saralla alkoi juoksu ja minusta tulee isä!
Elatusmaksuja en sitten ala maksamaan.
Olisittepa nähneet minut. Hiekka pöllysi kun esittelin
itseäni Saralle!
Vaan mitä se narttu teki?
Juoksutti ympäri pihaa perässään kunnes toi nainen
otti sen kiinni.
Yöllä piti sitten pistää matot toiseen järjestykseen
ja vahtia Saran boksia,
ettei velimies erehdy lähelle.
Ruoka oli unohtua siinä hössäkässä.
Olin komea, korvat rusetilla takaraivolla ja rinta pystyssä.
Toi ihmis äiti menee taas pää kolmantena jalkana.
Onneksi, ei ehdi huomata, että istun tietsikan edessä kirjoitellen.
Huutohan siintä tulisi! Niinkuin viimeeksi, enkä omasta
mielestäni tehnyt
mitään pahaa.
Merkkasin VAIN näppäimistön. Varmuuden vuoksi tosin
kolmeen kertaan.
Ja kuten kunnon mies, niin päätimme velimiehen kanssa,
että sitten kun Saran
aika alkaa olla lähellä häivytään maisemista.
Joten tavarat autoon, nainen, baana kutsuu.
Sinne lähti
kylläkin toisia
koiria myös, me oltiin turisteina eurooppaan menossa. Aha
sitä autuutta!! Ensin laivalla Tallinnaan ja siintä matka jatkui
Hollantiin, Saksaan, Lugxemburgiin ja taas Saksaan.
Toi nainen muka osaa ajaa!! HAH HAH HAA!!!
Saksan baanalla vetää 80km/h , muka taloudellista ajoa??
Entäs ne maakunta ajot sitten! Ihan täytyi pistää käpälät silmille ja korvien
peitoksi!! 60km/h ihan hävetti! Tientukkona koko ajotaito sanon minä.
Sit noi naiset sai oikein AHAA- elämyksen. Meitä juoksutettiin milloin missäkin nähtävyyksiä
katsomassa. Se luonnonpuisto oli kyllä hyvä, etenkin kun pari konia,
eiiii vaan ponia, oli mennyt edellä vähän aikaisemmin.
Jäljestäminen on hauskaa.
Sit`taasen samalla reissulla yhdestä talosta tuli koira
portista ulos
haukkuen. Toiset kaksi sentäs älysivät pysyä aidan
takana, kyl`me velipojan
kanssa olis ne voitettu!!
Lammaslauma oli jo sitten liikaa, niitä elukoita kun oli
varmaan sata.
Ei uskallettu edes haukkua, Milla tosin yritti, mutta kun
pari elukkaa lähti
liikkeelle
niin sekin vaikeni, pelkästä järkytyksestä.
Entäs ne linnoihin kiipeilyt!?? Kahteen meitä raahattiin, eikä edes kumpaankaan päästy
sisälle.
Hah, siinä oli ritareiden etsiminen, toinen linna kun oli
vielä rauniona,
seinät jäljellä enään.
Sillä aikaa kun me lomailimme Euroopan maissa eri näyttelyissä,
Sara oli
synnyttänyt neljä pentua. Minä
en niitä ole vielä nähnyt kun emä pentuineen asustelee yläkerrrassa ja
jostain kumman syystä meille on porttikielto sinne!
Oliskohan sillä osuutta asiaan kun naisen sänky muuttui
meikäläisen toimesta vesisängyksi?
Vauhdin hurma kyllä iski kotiin tullessa sen verran
pahasti, että naisten tullessa kaupasta olimme
velipojan kanssa sitä mieltä, et takaisin maailmalle!
Kilpailu siintä kumpi ehtii boksiin ensin oli kova!
Matsihan siintä tuli. Nyt
velimiehellä silmäluomessa tikki ja meikäläisellä etujalan kainalossa kolme tikkiä. Siinä
muristiin muutama päivä kumpi on kipeämpi. Totta
minä olin sairaampi. Makasin olohuoneen sohvalla
selälläni käpälät taivasta kohti ja sitä lihaa EN
olisi kyllä syönnyt jos olisin tiennyt sinne jemmatun lääkkeen. Kurja
toi nais-ihminen antaa raakaa jauhelihaa, juustoa, broileria, kaikkea hyvää
ja kätkee jokaiseen pillerin! Mitä se sellainen on! Meikä pojan huijaamista.
------------------------------------------------
Muistoja männävuosilta
Hei, laske se koira pissalle pihaan. Keitetään kahvit sillä aikaa. Joko sinä pakkasit tavarat siihin kuntoon, että pääsette lähtemään heti aamulla?
Miksi toi setä ei aja tolla maatalouskoneella vaan seisoo keskellä peltoa? Mikä keltainen siellä juoksee konetta ympäri ja ihan kuin haukkuisi?
FANNY!!!!!!! Hiivatin elukka millä ilveellä se tonne kerkesi. Saatiihan se sieltä pyydystettyä pesuun ja matkaan.
Elettiin vuotta-94 Fannystä tuli ajan myöten Fin&Lux MVA ja LuxJsg. Mutta sitä ei kehässä hoputettu, se käveli omaan tahtiinsa.
Fanny sai kaksi pentuetta. Ensimmäisestä jäi kotiin tyttö, Aino. Siintä ei tullut emonsa
kaltaista prinsessaa, mitä kävelyyn vauhtiin tuli. Aino luuli olevansa vuorikauris. Niin kapeata ikkunalautaa tai pöytää ei meidän huushollissa ollut mistä se ei olisi kävellyt.
Mutta meidän ensimmäinen näyttely. Vieläkin tulee hiki kun sitä ajattelee. Viikko näyttelyyn. Aino ei ole ollut hihnassa kertaakaan. Ulos, hihna kaulaan ja menoksi. LUULIN.
Ei askeltakaan, ei hyvällä, ei pahalla, ei sitten millään. Minä VEDIN ja TUUPPASIN!!!!!!!!!!!!!
Koira oli kyljellään, selällään, mahallaan, mutta EI jaloillaan. Näyttelyssä kannoin sen pöydälle. Ja isoon kehään en sitten mene!
Toiset pentunäyttelyt meni sitten jo pikkuisen paremmin. Kunnes sitten Tallinnassa se
oivalsi homman nimen. Pääsee kivoihin paikkoihin jos antaa kytkeä itsensä ja saa makupaloja, mistä kotona olevat eivät tiedä.
Aivan samoin kävi Ainon pikkusiskolle, Huldalle. Kotona juostaan vapaana. Huldan mielipuuhaa on kissojen ajaminen, etenkin kun niitä voi sitten haukkua aidan toiselta puolelta, meidän taloudesta kun kissoja löytyi kolme kappaletta.
Saa nähdä kuinka käy näyttelyissä. Joista ensikosketus on suunniteltu Turkuun, tammikuun näyttelyyn.
Mistä kaikki alkoi. Ai niin, näyttelymatkasta. Olisikohan se periytyvä geeni, toi inho näyttelyremmiin, vai kasvattajan laiskuutta. Luulen, että viimeinen, mutta niin kauan kun niiden luonne pysyy rakastettavana, kaikki annetaan anteeksi.
Syödyt matot, kukkaruukut, kukat, meidän ihmisten eväät, tuhotut auton sisukset, ilman hihnaa juoksevat koirat. KAIKKI.
Mikä koira no tietenkin DANDIEDINMONTIN TERRIERI
-------------------------------------------------
Lisää muistoja....
Nyt se sitten tehty! Tai sitten ei. Väinö pistettiin boksi-vieroitukseen. Meillä on bokseja
siellä sun täällä ja ovet auki, joka haluaa saa mennä sisälle tai olla menemättä.
Mutta Väinö! Se omi itselleen yhden isommista häkeistä. Sinne kannetaan kaikki aarteet, sitä puolustetaan viimeiseen mieheen ja murinaan.
Auta armias jos joku eksyy Väinön boksiin. Lähtö tulee vähän nopeasti.
Kun Väinö näkee, että ruokakuppeja ladataan pöydälle se on salamana boksissaan.
Välillä käydään kurkistamassa ovelta mihin kuppi on jäännyt. Ei tarvitse kuin huutaa Väinö syömään niin johan se istuu häkissään.
Yksikin ruuanmurena tai nappula saa aikaan mahtavan konsertin jos toiset uskaltavat katsoa siihin suuntaan.
Saa siellä vierailla harvat ja valitut. Elli-tyttö ja pennut kuuluvat tähän joukkoon, tosin Väinön ankaran silmälläpidon alaisena, että mitään ei vain viedä ilman lupaa.
Päivänä muutamana sattui kömmähdys, onneksi Väinölle. Häkin ovi oli kiinni ja se porhalsi ulkoa rehvakkaasti luu hampaissaan, tietenkin boksiin. Mitä tämä on?
Ovi ei aukea vaikka kuinka yrittää ja toiset katselevat luuta himoiten. Auta nyt.
Pakkohan se ovi oli aukaista. Ei kenenkään sisäkalut kestä katsella surullista
dandia. Tosin Väinö osaa olla myös juoni. Meillä oli hoidossa clumberspanieli uros. Joka TIETENKIN vei Väinön luun. Sen isoimman ja maukkaimman.
No, istuessani ulkona juomassa aamukahvia seuraillen koirien touhuja, Väinö haisteli pihassa jälkiä, juosten tyttöjen perässä, kunnes äkkiä pysähdys kuin seinään.
Se vieras uros on ulkona ja silmät loistaen suurina Väinö porhalsi sisään, kaataen mennessään kahvikuppini, se luu, se luu, se oli
vartioimattomana keittiön lattialla, vähän aikaa. Arvaat kai missä se oli sen jälkeen.
Boksisa!
VÄINÖ!!!!!!!! Hiljaa. Ainut hyvä puoli tässä "maniassa" on kylläkin se, että Väinö osaa olla boksissa kiltisti reissun
aikana.
----------------------------------------------------
Röllin matkassa 3.10.1999
Oltiin meinaan näyttelyssä. Oikein terriereiden
erikois-sellaisessa.
Kasvattajan ja ihan mun itseni adoptoiman naisen kanssa. Meikäläinen pääsi isoon maailmaan, josta en nähnyt paljoakaan, sillä toi ihmisnainen ajaa lujaa, joten on paras nukkua niin ei
pelota. Hän ei kuulemma hurjastele.
No, näyttelyssä meikä sai kaulaansa sellaisen ohkaisen remmin.
Siihin loppui kävely. Syö itse makkaras, minä en kävele. Trallallaaa sainpas tahtoni läpi, vempain lähti vähän nopeasti kaulastani.
Hei, mihin menet? Makkarat ovat tuolla toisessa suunnassa. Pitikö ton tarvike sedän olla jus
tossa???? Uusi hihna!? yök. Jos minä saan sitä MAKKARAA niin voisin kävellä, jos.
Sisko-likkakin näkyi saapuneen, mutta en kerkiä moikkaaman kun pitää vahtia, että toi nainen ei vain eksy tänne ihmispaljouteen.
Kerkesin minä kehäänkin. Siellä mentiin edes takaisin, mihinköhän ne makkarat jäi. Taluttaja hei, MUN makkarat?
SÖITKÖ SÄ NE??? ÄLÄ SELITÄ, sun hameessa ei ole taskuja. Soitetaan elukkayhdistykseen.
Mitäs tämä nyt on? Toinen tungetaan häkkiin ja itse lähdetään pois.
Odotas. Keuhkot täyteen ilmaa ja sitten. Ei mitään tehoa. Nostetaan
volumeja, ei vieläkään. Kyllä minä tiedän mikä tehoaa.
Haukun voimakkuus maximiin ja häkin oven raapiminen. Tota - tulikohan tehtyä moka.
Kasvattaja tulee eikä ihan iloisen näköisenä. Kaikki juontaa parin viikon takaiseen paini matsiin veli-pojan ja otto-siskon kanssa.
Tuli meinaan "siipeen" sen verran hyvin, että näyttely vietiin kunniallisesti
läpi------ontuen.
Tulihan se nainen vihdoin ja viimein, nyt meikä poika pääsee häkistä pois. SYLIIN
Siinä sitä oltiin onnellisena. Mutta, mutta hän päättikin istua tuolille, sellaiseen kangastuoli, onneksi ollaan "kainalo" mallia. Tuolin istuin osa petti, nainen ei muuta kuin nauraa hervottomana jalat puoliväliä taivasta kohti. Toiset pelästyivät hirveästi, sattuiko?
Auttaisiko joku meidät ylös?
Näyttelykö? Sisko-likka oli
ROP-pentu, itse VSP-pentu. Mutta jos minä onnuin niin ei taluttajakaan terve ole, siintä on tullut vanha, hän sairastaa "vanhoja tauteja" kylmän kyhmyjä nivelissä.
Haluaisimpa nähdä sen maansiirtokoneen tai ne kymmenen urhollista jotka nostavat hänet ylös kun hän menee bussilla Oulun näyttelyyn käkättimen kanssa, varmaan hän on istuimen mallinen koko päivän.
Kiitoksen Kajaanin isukin kasvattajille hyvistä hoito-ohjeista. Etenkin se sängyssä nukkuminen oli paras,
ei kaikkia voi tolle naiselle kertoa totuuden mukaisesti ja saavutettuja etujahan ei voi ottaa pois. Niin, että jos toi nainen edes yrittää mennä sänkyä kohti ilman meikäläistä johan jalka on kipeä, ontuu, ontuu todella pahasti.
|
