Etusivu Galbaras  |  Koirat  |  Kasvatit  |  Galleria  |  Pentuja  |  Uutisia !  |  Linkit  |  Vieraskirja  |  Muistoissamme
       
                                                                                          Muistoissamme
    


Suojalan Gabriel - "Helmi-Orvokki"
31.8.1996 - 31.12.2003
                                                

Helmi-Orvokki oli talomme ISO koira. Hän oli rauhallinen ja rakasti omiaan yli kaiken.  
Helmi luuli olevansa dandie. Hän sulloutui samaan paikkaan nukkumaan niiden kanssa. Miksikäs ei? "Mahdunhan minäkin kun nuo toisetkin mahtuvat!" 
Helmi oli oivallinen pentujen hoitotäti ja vahti niitä mielellään. Hän toimi myös erotuomarina (sekä itsenäisesti että pyynnöstä) jos leikit muuttuvat liian rajuiksi, ja tuuppi joko kuonollaan tai tassuillaan liian rajusti leikkivän koiran (yleensä Millan) sivummalle. 
Tarpeen mukaan hän toimi myös lämmittimenä. Helmin kainaloon oli niin koiran kuin ihmisenkin mukava käpertyä ja massusta sai pehmeän tyynyn. Sitä paitsi Helmin kainaloon mahtui kerralla useampikin koira. Tämä lempeä jättiläinen osasi myös haukkua, kunhan dandiet ensin "ohjelmoivat" sen haukuillaan. Haukkua piti siksi kun muutkin haukkuivat, vaikka harvemmin Helmi edes tuntui tietävän, että miksi me kaikki juuri nyt oikein pidetään niin isoa meteliä ja näin kovasti elämöidään...
Helmi nukkui pois uudenvuoden yönä, yllättäen, arvaamatta. Tuo lempeä, suuri jättiläisemme nukkuu nyt ikiuntaan puutarhamme hiljaisessa nurkassa. Omenapuun alla.
       

      

Marfidal High-Class Hope - "Fanny"
2.7.1993 - kesä 2003
                                                   

Fanny oli todellinen hienohelma ja Ladyjen Lady. Lisäksi hän oli aito blondi! Kyllä vain. Varsinkin vanhemmalla iällä. Lenkkeillessä hänet piti muistaa "kääntää" kotiin päin vihjaamalla vienosti, että nyt sitten mennäänkin tähän toiseen suuntaan. Jos häntä ei kääntänyt, niin hän jatkoi tyytyväisenä matkaansa edelleenkin sinne minne oli aiemmin menossa ja siinä vaiheessa kun muut ovat jo kotipihalla, hän vasta alkoi ihmetellä, että mihin ihmeeseen ne kaverit nyt näin yhtäkkiä katosivat. 
Fanny oli tavattoman ystävällinen ja ilahtui aidosti aina kun tapasi uuden ihmisen. Ja uusi ihminenhän oli se ihminen jota se ei ollut tavannut viimeiseen viiteen minuuttiin. Kerrassaan rakastettava otus oli tämä pikkuinen rouvamme! Häneen ihastuivat kaikki.
Fannyn kunto huononi ja muisti alkoi pätkiä vieläkin enemmän. Välillä se ei tiennyt missä se oli vaikka istuskeli omassa keittiössä. Fanny pääsi koirien taivaaseen kesällä 2003.