Patti on yhteisomistuksessa sisareni Tarjan kanssa vaikka asuukin luonamme Puuppolassa. 

Patti on ehdottomasti sitä mieltä, että muita katsomalla ja itse perässä kokeilemalla oppii parhaiten. Mutta ketä tahansa ei kyllä kannata matkia. Niinpä se useimmiten matkii pomoa, sillä pomo se haluaisi itsekin aina olla. Varsinkin kun ollaan isona laumana koolla. Vahinko vaan ettei pääkoppa ihan kestä "ison pomon" aseman mukanaan tuomia paineita ja siksi kukaan ei oikein ota herran pyrkimyksiä vakavasti... ja sekös vasta harmittaa! 

Mutta omassa, hieman pienemmässä, kotilaumassaan Patti sentään on pomo. Että saa se hallita ja johtaa laumaa ainakin kotikonnuillaan.

Patti on herkkä taiteilijasielu joka rakastaa esiintymistä. Minä - Patti - ensimmäinen, suurin ja kaunein! Tietysti, sehän nyt on selvää! Tämän esiintymisriemun huomaa kehässä sillä siellä Patti suorastaan lentää.

Santtu on herkkäsieluinen nuori herra joka rakastaa ihmisiä yli kaiken. Ihmisiä ja huomiota. Ja se kerjää sitä menemällä jos vaikka millaiselle mutkalle sekä päästelemällä outoja ääniä jotka vaihtelevat kimeästä kirkumisesta surkeisiin uikahduksiin. "Huomaa minut, sinä ihana ihminen, huomaa nyt, pliiiis." Herkkyys taas tulee ilmi siinä että jos joku muu koirista hieman ärähtää Santtu istuu emännän olkapäällä noin sekunnin sadasosassa.

Myös näyttelykehässä on mukavaa - siellä huomio on taattua! Tosin Santtu ei ole kovin monessa näyttelyssä käynyt yhden etuhampaan katkettua.

Santulla on jonkin verran riistaviettiä. Se viettää mielellään aikaa myyräjahdissa. Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka jonain päivänä saisi jostain myyrän kolosesta saalista... siksi kannattaa ainakin työntää kuono niihin ja hakea vainua tai mieluummin tietysti myös vähän kaivaa...

Sirkku on herkkä tyttönen jolta kuitenkin löytyy temppreamenttia aika lailla. Sirkun nenille ei hypitä, mutta ei se kyllä itsekään muiden nenille hypi. Mutta sen luonteen lujuudesta kertoo se, että so on jo nuoresta iästään huolimatta uskaltanut kokeilla temppuja joista pojat eivät uneksi hurjimmissa kuvitelmissaankaan. Se mm. uskalsi sanoa takaisin nyt isoäitivainaalleen....jolle pojat eivät olisi hurjimmissa unelmissaankaan uskaltaneet sanoa poikkipuolista sanaa.

Sirkku on iloinen ja pirteä tapaus. Se ei turhia stressaa - leikkii kun sitä huvittaa ja huilii kun väsyttää. Elämästä on otettava ilo irti ja kaikki uudet asiat on tutkittava perinpohjin. Oli kyseessä sitten siili, naapurin kissa, uusi lelu tai päivälehti.

Sirkulla on varsin omintakeinen tapa olla sylissä. Se nimittäin tulee rinnan päälle poikittain ja siinä sitä pitää kannatella käsin. Kuvia moisesta erikoisuudesta löytyy galleriasta.

Ukko asuu Tiinan kanssa ja meillä on Ukkoon jalostusoikeus.

Pikkuriiviö - Ukko. Joka muuten on melkoinen ukkeli aika nuoresta iästään ja pienestä koostaan huolimatta. Se osaa pitää oikein hyvin puolensa jos tulee kähinää ja kiistaa vaikkapa puruluista. Ukkoa ei muutenkaan kiusata syyttä suotta. Tulinen pikkumies, sopii hyvin kuvaaman häntä. Ja myös itsevarmuutta riittää vaikka muille jakaa...

Kooltaan Ukko on varsin pieni. Mutta sehän ei miehestä tee yhtään huonompaa, päin vastoin. Moni suurmies on ollut aika pieni varreltaan ja Ukko on hyvin tietoinen tästä. Suloisuudestaan tietoinen Ukko rakastaa silittelyä ja sylittelyä. Ja nyt asuessaan ainoana koirana se saakin niitä yllin kyllin.

Ukko ei enää asu luonamme mutta minulla on siltä jalostusoikeus yhteen pentueeseen.

Rekku asuu sijoituksessa ja viettää paljon aikaa lähisukulaistensa Remun (puoliveli) ja Rasmuksen (olisikohan hän jotakuinkin serkku) kanssa. Mikään hissukka Rekku ei ole eikä neidin silmille sukulaispojat hypi ilman että siitä nousee vastalauseiden ryöppy. Neiti on tulta ja tappuraa tarpeen vaatiessa.

Rekku rakastaa toimintaa ja erityisesti pallon / kepin / lelun heitto on sille mitä suurin intohimo! Se jaksaa noutaa palloa tunnista toiseen vaikka kieli roikkuu suusta. Rekun motto on selvästikin: "Aina voi juosta pallon perässä vielä yhden kerran...." Rekun touhuja katsellessa ei voi kun istua alas ja ihmetellä eikö se todellakaan koskaan väsy?!

Toivon mukaan tämä herttainen tytöntyllerö jatkaa jonain päivänä äitinsä jalanjälkiä ja toimii emänä yhdelle Carmilhan pentueelle. Ja toivon mukaan tulemme näkemään häntä myös näyttelykehässä jonkin kerran.